keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hernesosekeitto.

Kuten eilinenkin ohje, on tämäkin löydös Valion sivuilta. Samalla tuotteella mennään tässäkin eli Koskenlaskijan murulla. Saan tämän ohjeen kanssa varmaan kaikki ruuanlaitosta ymmärtävät niskaani, koska sekä eilinen että tämän päivän ohje tehtiin kyllä sinne päin valmiista ruuasta. Totuus on kuitenkin se, että arkena aika on rajallista ja minusta Suomessa on hyviä pakasteita ja säilykkeitä. Hernekeiton tekeminen jostain muusta kuin purkista tai pakasteherneistä kuten tässä kuulostaa jo ideana niin vaivanloiselta, että annan sen vaan olla ja jätän todellisten kokkien harteille. Minä kokkaan arjessa, jossa töiden jälkeen kipaistaan omiin menoihin tai yhdessä lenkille, arvostetaan hyvää ruokaa, mutta panostetaan ennemmin yhdessä vietettyyn aikaan kun siihen, että toinen huhkii keittiössä.

Tämän puolustuspuheen jälkeen sitten siis se ohje. Hernesosekeittoon joka upposi ruokavieraana olleeseen kasvissyöjä pikkusiskooni sen verran tehokkaasti, että tätä ei sitten jäänytkään lounaksi. Ei se mitään, mahat täynnä olevat syöjät ovat kuitenkin itselleni se tärkein asia. Sen verran harvoin meillä ruokavieraita kuitenkin käy. Ehtii muuten emäntäkin olla sosiaalinen kun laittaa tällaista puolivalmista ;)

Hernesosekeitto.

400g pakasteherneitä
200g pakastesipulikuutioita
5dl vettä
2 laakerinlehteä
Suolaa
Maustepippuria
2dl ruokakermaa
1pss Koskenlaskija murua

Annosten päälle: Turkkilaista jugurttia tai raejuustoa

1. Mittaa kattilaan herneet, sipulit, vesi, laakerinlehdet pippuri ja suola. Anna kiehua kannen alla kypsäksi noin 10min.

2. Poista laakerinlehti ja soseuta sauvasekoittimella.

3. Lisää koskenlaskija muru sekä ruokakerma. Kuumenna sekoittaen kunnes juusto on sulanut.

4. Tarkista maku ja kuohkeuta sauvasekoittimella.

Tarjoile kuumana jugurtin tai raejuuston kanssa. Erittäin sileää keitosta saisi siivilöimällä sen ennen tarjoilua.


P.S. Kosvaa herneet pakastekasvissuikaleilla tmv, lisää kasvisliemikuutio ja valmiina on oikaistu kasvissosekeitto.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Tomaatti-pastaketto.

Surffasin tässä taannapäivänä etsien kasvisohjeita. Lähinnä siksi, että kasvislounaita teki mieleni. Ei siis niinkään siksi, että olisin jotenkin kevyempiä ruokia kaipaamassa. Tai ehkä olinkin, mutta sitten törmäsin Valion sivuilla kahteen ohjeeseen, joista ensimmäinen ohje on tämä tomaatti-pastakeitto. Kaikkea muuta kuin kevyt koska juustoa tuohon tulee aika lailla, mutta on sanottava, että kyllä se hyvää vaan on. Nopea tehdäkin, joten kerrassaan oivallinen keittää kasaan iltasella ja seuraavalle päivälle on hyvä lounas. Mies ei keitoista niin perusta, joten sain pakkaseenkin annoksen tästä samalla myöhempiä kasvislounaita varten. Kerrankin minäkin osasin tehdä keiton, en hauduttanut kaikkea nestettä pois. Vaihtelin vähän ohjeen ainesosio, kanaliemikuution kotona olleisiin kasvisliemikuutioihin ja juoksevan oivariinin öljyyn. Lisäsin myös sokeria jota tomaatti mielestäni kaipaa. Aidosta tomaatista tottakai tulisi parempaa, mutta arkisin nyt menen suosiolla siitä, mistä aita on matalin ja teen tämänkin purkista.

Tomaatti-pastakeitto.

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1rkl öljyä
3 varsisellerin vartta
2rkl tomaattipyrettä
1,5l vettä
1 kasvisliemikuutio
1tkl tomaattimurskaa
1tl sokeria
4dl simpukkapastaa
1pss Koskenlaskija murua

1. Hienonna sipuli ja valkosipuli, kuulota hetki öljyssä.

2. Leikkaa sellerin varret ohuiksi siivuiksi, lisää kattilaan yhdessä tomaattipyreen kanssa.

3. Lisää vesi, kasvisliemikuutio, tomaattimurska, sokeri ja halutessasi suola. Kuumenna kiehuvaksi.

4. Lisää pasta ja keitä noin 10min. Itse käytin tummaa pastaa, vaaleampi kypsynee nopeammin.

5. Lisää Koskenlaskijan muru ja keitä, kunnes juusto on sulanut.

Tarjoile höyryävän lämpimänä. Itse lisäsin vielä päälle raejuustoa, että jos vaikka varuksi ei olisikaan riittävästi juustoa.

P.S. Meni muuten sen verran nopeasti ruoka meillä lautasilta, että en valokuvaa saanut. Toisella kertaa sitten.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Päärynä-omena piirakka.

Mitä te teette hedelmille, jotka ovat aavistuksen nuhjuuntuneita? Syötte ne heti? Niin minäkin yleensä, kunnes olin sen todellisuuden edessä, että meillä on kolme päärynää, jotka olisi hyvä saada käytettyä johonkin. Harkitsin tekeväni hilloakin, mutta kolmesta saa aikaan kovin vähän. Yksistään piirakkaakaan ei saisi oikein aikaan, mutta jos lisäisin sekaan muutaman omenan? Etenkin kun niitä omenoitakin oli, vaikkakin ne olivat kyllä vielä varsin erinomaisessa kunnossa. Pakkasesta löytyi, mitäpäs muuta kuin valmis taikina. Tällä kertaa vuorossa oli Vaasan kauramurotaikina. Ostin sitä uudemmankin kerran, toimi kyllä. 

Helppo ja nopea piirakka, joka on juuri sopivan makea olematta kuitenkaan liian makea. Ei hedelmien tarvitsekaan olla. Toimi myös hyvin teen kanssa iltapalana. 

Päärynä-omena piirakka.

1pkt Vaasan kauramurotaikinaa
3 päärynää
2 omenaa
Margariinia vuuan voiteluun
Sokeria
Vaniljasokeria
Kanelia

1. Sulata kauramurotakina. Itse nostin tämän jo aamulla odottamaan pöydälle, vältti siinä vallan hyvin alkuiltapäivään saakka ja ehti sulamaankin kunnolla.

2. Voitele vuoka ja painele taikina piirakkaan. Jätä vähän taikinaa jäljelle.

3. Kuori ja kuutioi pääsytä ja omenat. Itse laitoin päärynät pohjalle ja omenat päälle, sitä mukaan kun sain kuorittua ja kuutioitua.

4. Ripottele päälle sokeri, vaniljasokeri ja kaneli. Murustele pieniä paloja taikinasta ja lisää ne piirakan päälle.

5. 200 astetta noin 30min.

Ei mikään paras valokuvata, mutta hyvää se on!

P.S. Tämä varmasti toimi monella muullakin hedelmällä, vielä en ole kokeillut suuremmin, vaikka mieleen nousivatkin niin luumut kuin persikatkin.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ilmakuivattukinkku-herkkusieni pasta.

Tällä pastalla oli joku hienompi italiankielinen nimikin. En vaan millään muista mikä se oli. Alunperin ohjeeseen kuului käyttää myös sinihomejuustoa, siihen en minä koske joten jäi laittamatta. Tein muutenkin vähän eri tavalla kuin alkuperäisessä ohjeessa, helpommin kenties. Hyvää tästä kuitenkin tuli, tämäkin kuuluu näihin nopeasti valmistuviin pastoihin jotka sopivat arkeen mainiosti. 

Olen aika tarkka ilmakuivatun kinkkuni kanssa, tässä kuitenkin kokeilin Rainbown versiota joka mielestäni ei sellaisenaan ole kovin hyvää. Tämä kun käytettiin pannun kautta niin toimi mielestäni oikein hyvin edullisempikin versio.

Ilmakuivattukinkku-herkkusieni pasta.

1pkr (Rainbow) ilmakuivattua kinkkua
6kpl tuoreita herkkusieniä
Suolaa
Pippuria
Oliiviöljyä
2dl ruokakermaa
1/2 pussia parmesan raastetta

Pastaa keitettynä suolavedessä

1. Paloittele ilmakuivattukinkku ja paahda kuivalla teflonpannulla, jotta rasva lähtee irtoamaan. Kaada tarjoiluastiaan.

2. Pilko herkkusienet ja ruskista oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada tarjoiluastiaan.

3. Sekoita lämpimällä pannulla ruokakerma ja parmesan, kaada tarjoiluastiaan ja sekoita kunnolla kaikki keskenään.

4. Pastan voi lisätä kastikkeeseen tai sen voi lisätä erikseen kuten itse tein.

Hyvää, mutta ei kovin kuvauksellista.

P.S. Tämä ruoka yllätti mikro-ominaisuuksiltaan. Yleensä pasta ei ole lähellekään yhtä maittavaa seuraavana päivänä, mutta tämä oli liki saman makuista seuraavan päivän lounaanakin.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Possupata.

Jälleen ollaan sunnuntaisen pataruuan äärellä tämän kanssa. Menenkö sunnuntaisin siitä mistä aita on matalin? Hyvin monta kertaa kyllä, mutta rakastan kunnolla haudutettua pataruokaa ja kuten pekonipastan kanssa tulikin jo todettua, ei mikään voita perusmakuja ruuassa. Tässä toinen esimerkki siitä, perusruokaa kunnolla hauduttamalla niin johan ollaan herkkujen äärellä sen jälkeen. 

Tämä menee myös opiskelijaruokien puolelle, koska hintaa ei ruualle tule oikeastaan kuin eurosta kahteen per annos. Minä sain possunsuikaleet vieläpä alesta, joten mikä sen parempi. Tätä syötiin kyllä tehokkaasti useampi päivä, mutta ei se haittaa, on se vaan niin hyvää.

Possupata.

Tarvitset: Leikkuveitsen, leikkuulaudan, kuorimaveitsen (ei välttämätön!) ja mielellään teflonisen ison kattilan (tavallinenkin käy, muista silloin lisätä rasvaa possun ruskistamiseen)

600g perunaa (ei jauhoista sorttia, jotain muuta)
400g porsaansuikaleita (300g riittää myös)
2 isoa sipulia
3 isoa porkkanaa
1l vettä
4 kasvisliemikuutiota
Suolaa
Pippuria

1. Pilko sipulit ja ruskista ne possujen kanssa kattilassa. Mausta kunnolla suolalla ja pippurilla. Peruna imee suolaa, joten suolaa saa laittaa omasta mielestään melkein liikaakin.

2. Kaada mukaan puolet vedestä ja lisää puolet kasvisliemikuutioista. Anna poreilla kannen alla miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Sillä aikaa:

3. Pese ja kuori perunat ja porkkanat. Kuorimisen voi myös jättää välistä jos vaan pesee kunnolla. Etenkin kotimaisten kanssa näin voi toimia.

4. Paloittele perunat ja porkkanat, sopivan suupalan kokoisiksi paloiksi. Kunhan ovat suunnilleen saman kokoisia.

5. Kun pata on porissut puoli tuntia, lisää perunat ja pokkanat, loput vedet ja loput kasvisliemikuutiot.

6. Anna hautua poreillen kannen alla noin 45min. Käy välillä kääntelemssä ja tarkistamassa, että vettä on riittävästi.

Hyvää, värikästä ja täyttävää.
P.S. Mikä tahansa liha sopii tähän, helppo ohje padalle kuin padalle.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Pekonipasta.

Italialaisen ruuan suurin herkkuni on ehdottomasti tämä nopasti valmistuva pekonipasta, jonka reseptistä en voi kyllä ottaa itselleni mitenkään päin kunniaa. Tämä on ystävältäni vuosikausia sitten saatu ohje, jota olen siitä saakka noudattanut kirjaimellisesti. Pasta valmistuu nopeasti, se on joka kerta yhtä hyvää ja siitä vaan ei voi saada mitenkään tarpeekseen. Rakastan tätä ruokaa, jos se maistuisi yhtä hyvältä ruokakermaan tehtynä niin saattaisin tehdä useammin, mutta tämä jos mikä on tehtävä ehdottomasti aitoon kuohukermaan. Tässä jos missä ruuassa sen mielestäni näkee, että kunnon aineista ei voi saada aikaa kuin hyvää.

Pekonipasta.

1pkt pekonia
2dl kuohukermaa
2 kananmunaa
100g parmesania
Suolaa
Pippuria

Pastaa keitettynä.

1. Laita pasta keittymään.

2. Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista omassa rasvassaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Sekoita keskenään kananmunat, parmesan ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla.

4. Kaada seos pekonin sekaan ja käntele tasaiseksi.

5. Sekoita valutetun pastan/makaronin kanssa, lisää päälle vielä parmesania.

Valmista pastaa nautittavaksi.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Vaahtokarkkiherkut.

Tiedättekö kun makaa kotona kipeänä eikä ole mitään tekemistä, niin minulla ainakin on paha tapa surffata netissä eri ruokabloja ja muita reseptisivuja läpi. Monta hyvää vinkkiä löysinkin taas kerran kokeiltavaksi. Ensimmäisenä niistä tämä varsin mallikkaasti ystävän päivään sopiva vaahtokarkki ohje, jonka löysin blogista Tyrniä ja tyrskyjä. Linkki suoraan ohjeeseen tästä linkistä.

Huomenna on ystävän päivä ja minulle, joka haluan luoda ja tehdä mutta kohtalaisen helpolla haluan mennä. Siksi tämä iskikin minuun tämä ohje. Vähän tein eri tavalla kun alkuperäisessä ohjeessa, ostin nimittäin kaikki tuotteet Prismasta, joten ei ollut Wilton candy meltsiä, korvasi sen tuttavallisesti vaan tummalla suklaalla. No eiväthän ne yhtä suloisia ole kun kokonaan vaaleanpunaisena, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla näitä. Vaahtokarkkien ohessa kokeilin dipata myös sydänkarkkeja.

Hyvää ystävän päivää!


Vaahtokarkkiherkut.

1pss vaahtokarkkeja (nämä oli niitä Väiski Vemmelsääri versioita)
50g tummaa suklaata
Nonparelleja

1. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa.

2. Kaada nonparelleja lautaselle ja leikkaa vaahtokarkit kahtia.

3. Dippaa vaahtokarkin kärki ensin sulaan suklaaseen ja siitä nonparelleihin.

4. Aseta kuivumaan leivinpaperin päälle.


P.S. Tiiviissä rasiassa nämä säilyvät hyvinä muutaman viikon verran, joten voit tehdä nämä jo tänään odottamaan huomista!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Lyonin pata.

Pataruokien aatelia. Talvella innostun aina tekemään näitä äärettömän raskaita ruokia, etenkin viikonloppuisin. Tarvitseeko sitä ihminen sunnuntaina nyt sen suuremmin mitään muuta ruokaa kuin tukevan brunssin ja illalla tukevan päivällisen? Ei minusta. Tälläkin ruualla jaksaa vaikka kuinka. Kokeilkaa muuten edellisen ohjeen kukkakaali parmesan pyreen kanssa tätä. Vie kielen mennessään.

Pataruuan salaisuus on pitkä haudustusaika. Liha ehtii rauhassa murentua. Ei sitä kattilaa vahtia tarvitse, kunhan on vaan kotona kun sitä laittaa. Vaikka ruokaa laittaa pidempään niin on tämä silti kokeilemisen arvoista viikonloppuisin. Punaviinin korvasin itse vedellä ja kasvisliemikuutiolla. Ohjeessa lukee punaviini. Meillä tanniini aiheuttaa miehelle migreenin joten sitä ei lisätä. Hyvää tuli ilmankin kyllä.

Lyonin pata.

170g pekonia
05,l lihalientä (tai vettä ja fondia)
600g naudanpaistia paloina
1rkl vehnäjauhoja
4 sipulia
4dl punaviinia (tai vettä ja kasvisliemikuutio)
2 valkosipulin kynttä
2tl timjamia
1 kourallinen persiljaa
1 pieni purjo
5 isoa herkkusientä
1tl sokeria
Suolaa
Pippuria

1. Leikkaa pekoni hienoiksi viipaleiksi, ruskista padassa ja lisää lihapalat. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna lihan pinnan sulkeutua (=ruskistua).

2. Lisää jauhot ja sekoita kauttaaltaan. Lisää lihaliemi ja punaviini. Anna kiehua hiljalleen kannen alla tunnin verran.

3. Viipaloi purjo, lohko herkkusienet ja viipaloi sipuli. Lisää pataan. Lisää myös valkosipuli, sokeri ja timjami. Kypsennä kannen alle miedolla lämmöllä noin 30min.

4. Kun kastike on sakeaa, lisää silputtu persilja ja tarjoile höyryävän kuumana.

Haudutettu pataruoka on aina hyvää.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kukkakaali parmesan pyre.

Tätä lisäkettä tarjoillaan Michelin tasoisessa ravintolassa ja ohjekin on ko. ravintolan kokilta saatu. Ei siis liene ihme, että seurasin tätä pilkun tarkasti. Halusin yrittää saada aikaa hyvää lisuketta ja on sanottava, että kyllä se vaan on hyvää. Tarjosin itse tämän naudanlihapadan kanssa ja on sanottava, että vaikka en ole mikään kukkakaalin ylin ystävä, niin tämä oli yksinkertaisesti hyvää. Ja rasvaista sekä tuhtia.

Kukkakaali parmesan pyre.

1kg kukkakaalia
200g parmesaania (raastoi itse isommasta palasta)
2rkl voita
2dl kuohukermaa
1tl vakopippuria
2tl valkoviinietikkaa
Suolaa

1. Laita kattilaan vettä ja suolaa reippaasti. Kuumenna kiehuvaksi ja pilko kukkakaali sekaan. Keitä pehmeäksi.

2. Ota mukillinen keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois. Laita mukaan voi ja mausteet, muussaa ensin haarukalla ja kaada sitten loraus kermaa mukaan.

3. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kermaa ja keitinlientä tasasuhteissa niin kauan, että pyre on pehmeää, mutta pysyy vielä muodossa (hieman löysempää kuin perunamuussi).

4. Lisää raastettu parmesan ja jatka sauvasekoittimella tasaiseksi sekoittamista. Tarjoa lämpimänä.

Mitenhän tästäkin olisi saanut kauniin kuva? Noh, tuolta se näytti.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Köyhät ritarit.

En muista enää mikä vakituisesti seuraamani life style blogi se oli, jossa oli sunnuntai brunssilla syöty köyhiä ritareita ja katsellessani kerrassaan upeaa kuvaa herkullisesta jälkiruuasta. Niinpä tämä sama sitten löytyi meiltä brunssin jälkiruokana. On se vaan hyvää ja muuten korvaa tarpeen vaatiessa laskiaispullatkin ihan hyvin. 

Mikä tekee ritareista rikkaita ja mikä köyhiä? Minä käytin pullaa enkä ranskanleipää (pullaa sai pienemmässä paketissa ostettua!) ja lisäsinpähän vielä mansikkahilloa ja kermavaahtoakin tähän. Jos ollaan epäterveellisiä niin olla epäterveellisiä sitten kunnolla sanon minä. Mutta se perusresepti on alla kuitenkin, kermavaahdon osannee jokainen tehdä itsekin, hillosta puhumattakaan. Herkullista, epäterveellistä ja juuri siksi niin hyvää.

Köyhät ritarit.

Kuivunutta pullaa tai ranskanleipää (annoin itse olla pöydällä vain yön yli, hyvin ehti pulla kuivahtaa siinä ajassa)
2 kananmunaa
2 maitoa
Voita (margariinia) paistamiseen
Sokeria ja kanelia

1. Vatkaa muna ja maito sekaisin.

2. Viipaloi pulla/ranskanleipä ja laita kulhoon. Anna nesteen imeytyä leipäpaloihin kunnolla.

3. Lämmitä pannu kuumaksi ja paista ruskeiksi. Mautoin itse sokerilla ja kanelilla kesken paistamisen, voit tehdä sen myös paistamisen jälkeen vasta.

Jos ei vielä ollut brunssin jälkeen ähkyä, niin tämän jälkiruuan kanssa on ihan varmasti.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Tomaatti mozzarella salatti.

Tämän helpommaksi salaatti ei voi mennä ja koska kyse on yksinkertaisista mauista, niin tämän jos minkä ruuan kanssa kannattaa ostaa parasta. Ehdottomasti kotimaisia tomaatteja (vaikka maksaisivatkin hirveästi) ja kunnon mozzarellaa (unohtakaa ne lightit, eivät ne maistu samalta). Tuoreesta basilikasta ja oliiviöljystä tehty kastike maistuu salaatin kanssa varmasti ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on mitä mainioin ruoka.

Annoksesta saa kahdelle hengelle hyvän alkupalan/välipalan/iltapalan tai yhdelle ihmiselle salaatin lounaalle. Etenkin jos tämän kanssa ottaa vaikka jonkun palan kanaa/kalaa mukaan töihin. Helmikuun auringossa hohtavat hanget muistuttavat keväästä ja tämä tuo pienen palan keväistä Italiaa kotiin.

Tomaatti mozzarella salaatti.

2 reilunkokoista kypsää tomaattia
1 pallo buffalomozzarellaa

Kastike:
1 puntti tuoretta basilikaa
2rkl hyvälaatuista oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria

1. Kuutioi tomaatit, leikkaa kannat pois.

2. Kuutioi mozzarella ja yhdistä tomaattikuutioiden kanssa. Nämä voi myös siivuttaa ja kasata päällekkäin, itse koen kuutiot parempana vaikka päällekäin pinotuista tulee eittämättä heinompia.

3. Silppua tuore basilika lasissa leikkaamalla se saksilla pienemmiksi. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita.

4. Yhdistä salaattiin ja nauti.

Salatti kuin Italian lippu!

P.S. Oliiviöljy kuuluu hyviin öljyihin ja hyviä öljyjä tulisi kehon saada päivittäin. Tässä pienessä salaattimäärässä on jo uskomattoman paljon hyviä rasvoja ja onhan se hyvän makuistakin.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Foccacia.

Pitkästä aikaa taas vähän eri leipää. Italialaisten suosikkia, itsekin teen tätä aina aika ajoin, yleensä sunnuntaisin. Kestää aamupalasta iltapalaan, yhtä hyvää tämä ei seuraavana päivänä ole ja ennemmin sen syö sellaisena päivänä kun on kotona. Perus ohje, äärettömän helppo leipä. Vähän olen oikonut alkuperäisen ohjeen kanssa josta en edes muista mistä se on, meillä harvemmin on romariinia tuoreena, väehmmänkin tuore menettelee. Samoin teen kokonaan vehnäjauhoihin, en durumjauhoihin. Oikaistu versio, lähinnä siksi että tein tätä alunperin aineista joita oli kaapissa. Koska siitä tuli hyvää niinkin, niin miksi muuttamaan toimintatapaa? Oivallinen sunnuntai leipä.

Foccacia.

6dl vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
2tl sokeri
2dl tulikuumaa vettä (alunperin ohjeessa luki kiehuvaa, meiltä tulee hanasta ainakin niin kuumaa, että se riittää)
1dl kylmää vettä
1dl oliiviöljyä
1tl valkosipulimaustettua oliiviöljyä
2tl suolaa
1tl kuivattua rosmariinia

1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa.

2. Lisää öljyt ja kylmä vesi, sekoita. Lisää kuuma vesi sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja jätä liinan (tai talouspaperin kuten meillä) alle kohoamaan tunniksi

4. Lämmitä uuni 200 asteeseen, painele kohonneesen taikinaan kuoppia, lorauta päälle oliiviöljyä runsaalla kädellä ja ripottele päälle vielä toisen teelusikan verran rosmariinia halutessasi.

5. Paista noin puoli tuntia, että pinta ruskistuu nätisti.

Suoraan uunista.

P.S. Käytä ehdottomasti oliiviöljyä, älä extravirginiä. Ensimmäinen kestää uunin lämmön, jälkimmäinen ei.