Pekonipasta.

Italialaisen ruuan suurin herkkuni on ehdottomasti tämä nopasti valmistuva pekonipasta, jonka reseptistä en voi kyllä ottaa itselleni mitenkään päin kunniaa. Tämä on ystävältäni vuosikausia sitten saatu ohje, jota olen siitä saakka noudattanut kirjaimellisesti. Pasta valmistuu nopeasti, se on joka kerta yhtä hyvää ja siitä vaan ei voi saada mitenkään tarpeekseen. Rakastan tätä ruokaa, jos se maistuisi yhtä hyvältä ruokakermaan tehtynä niin saattaisin tehdä useammin, mutta tämä jos mikä on tehtävä ehdottomasti aitoon kuohukermaan. Tässä jos missä ruuassa sen mielestäni näkee, että kunnon aineista ei voi saada aikaa kuin hyvää.

Pekonipasta.

1pkt pekonia
2dl kuohukermaa
2 kananmunaa
100g parmesania
Suolaa
Pippuria

Pastaa keitettynä.

1. Laita pasta keittymään.

2. Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista omassa rasvassaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

3. Sekoita keskenään kananmunat, parmesan ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla.

4. Kaada seos pekonin sekaan ja käntele tasaiseksi.

5. Sekoita valutetun pastan/makaronin kanssa, lisää päälle vielä parmesania.

Valmista pastaa nautittavaksi.

Vaahtokarkkiherkut.

Tiedättekö kun makaa kotona kipeänä eikä ole mitään tekemistä, niin minulla ainakin on paha tapa surffata netissä eri ruokabloja ja muita reseptisivuja läpi. Monta hyvää vinkkiä löysinkin taas kerran kokeiltavaksi. Ensimmäisenä niistä tämä varsin mallikkaasti ystävän päivään sopiva vaahtokarkki ohje, jonka löysin blogista Tyrniä ja tyrskyjä. Linkki suoraan ohjeeseen tästä linkistä.

Huomenna on ystävän päivä ja minulle, joka haluan luoda ja tehdä mutta kohtalaisen helpolla haluan mennä. Siksi tämä iskikin minuun tämä ohje. Vähän tein eri tavalla kun alkuperäisessä ohjeessa, ostin nimittäin kaikki tuotteet Prismasta, joten ei ollut Wilton candy meltsiä, korvasi sen tuttavallisesti vaan tummalla suklaalla. No eiväthän ne yhtä suloisia ole kun kokonaan vaaleanpunaisena, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla näitä. Vaahtokarkkien ohessa kokeilin dipata myös sydänkarkkeja.

Hyvää ystävän päivää!

Vaahtokarkkiherkut.

1pss vaahtokarkkeja (nämä oli niitä Väiski Vemmelsääri versioita)
50g tummaa suklaata
Nonparelleja

1. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa.

2. Kaada nonparelleja lautaselle ja leikkaa vaahtokarkit kahtia.

3. Dippaa vaahtokarkin kärki ensin sulaan suklaaseen ja siitä nonparelleihin.

4. Aseta kuivumaan leivinpaperin päälle.

P.S. Tiiviissä rasiassa nämä säilyvät hyvinä muutaman viikon verran, joten voit tehdä nämä jo tänään odottamaan huomista!

Lyonin pata.

Pataruokien aatelia. Talvella innostun aina tekemään näitä äärettömän raskaita ruokia, etenkin viikonloppuisin. Tarvitseeko sitä ihminen sunnuntaina nyt sen suuremmin mitään muuta ruokaa kuin tukevan brunssin ja illalla tukevan päivällisen? Ei minusta. Tälläkin ruualla jaksaa vaikka kuinka. Kokeilkaa muuten edellisen ohjeen kukkakaali parmesan pyreen kanssa tätä. Vie kielen mennessään.

Pataruuan salaisuus on pitkä haudustusaika. Liha ehtii rauhassa murentua. Ei sitä kattilaa vahtia tarvitse, kunhan on vaan kotona kun sitä laittaa. Vaikka ruokaa laittaa pidempään niin on tämä silti kokeilemisen arvoista viikonloppuisin. Punaviinin korvasin itse vedellä ja kasvisliemikuutiolla. Ohjeessa lukee punaviini. Meillä tanniini aiheuttaa miehelle migreenin joten sitä ei lisätä. Hyvää tuli ilmankin kyllä.

Lyonin pata.

170g pekonia
05,l lihalientä (tai vettä ja fondia)
600g naudanpaistia paloina
1rkl vehnäjauhoja
4 sipulia
4dl punaviinia (tai vettä ja kasvisliemikuutio)
2 valkosipulin kynttä
2tl timjamia
1 kourallinen persiljaa
1 pieni purjo
5 isoa herkkusientä
1tl sokeria
Suolaa
Pippuria

1. Leikkaa pekoni hienoiksi viipaleiksi, ruskista padassa ja lisää lihapalat. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna lihan pinnan sulkeutua (=ruskistua).

2. Lisää jauhot ja sekoita kauttaaltaan. Lisää lihaliemi ja punaviini. Anna kiehua hiljalleen kannen alla tunnin verran.

3. Viipaloi purjo, lohko herkkusienet ja viipaloi sipuli. Lisää pataan. Lisää myös valkosipuli, sokeri ja timjami. Kypsennä kannen alle miedolla lämmöllä noin 30min.

4. Kun kastike on sakeaa, lisää silputtu persilja ja tarjoile höyryävän kuumana.

Haudutettu pataruoka on aina hyvää.

Kukkakaali parmesan pyre.

Tätä lisäkettä tarjoillaan Michelin tasoisessa ravintolassa ja ohjekin on ko. ravintolan kokilta saatu. Ei siis liene ihme, että seurasin tätä pilkun tarkasti. Halusin yrittää saada aikaa hyvää lisuketta ja on sanottava, että kyllä se vaan on hyvää. Tarjosin itse tämän naudanlihapadan kanssa ja on sanottava, että vaikka en ole mikään kukkakaalin ylin ystävä, niin tämä oli yksinkertaisesti hyvää. Ja rasvaista sekä tuhtia.

Kukkakaali parmesan pyre.

1kg kukkakaalia
200g parmesaania (raastoi itse isommasta palasta)
2rkl voita
2dl kuohukermaa
1tl vakopippuria
2tl valkoviinietikkaa
Suolaa

1. Laita kattilaan vettä ja suolaa reippaasti. Kuumenna kiehuvaksi ja pilko kukkakaali sekaan. Keitä pehmeäksi.

2. Ota mukillinen keitinvettä talteen ja kaada loput vedet pois. Laita mukaan voi ja mausteet, muussaa ensin haarukalla ja kaada sitten loraus kermaa mukaan.

3. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kermaa ja keitinlientä tasasuhteissa niin kauan, että pyre on pehmeää, mutta pysyy vielä muodossa (hieman löysempää kuin perunamuussi).

4. Lisää raastettu parmesan ja jatka sauvasekoittimella tasaiseksi sekoittamista. Tarjoa lämpimänä.

Mitenhän tästäkin olisi saanut kauniin kuva? Noh, tuolta se näytti.

Köyhät ritarit.

En muista enää mikä vakituisesti seuraamani life style blogi se oli, jossa oli sunnuntai brunssilla syöty köyhiä ritareita ja katsellessani kerrassaan upeaa kuvaa herkullisesta jälkiruuasta. Niinpä tämä sama sitten löytyi meiltä brunssin jälkiruokana. On se vaan hyvää ja muuten korvaa tarpeen vaatiessa laskiaispullatkin ihan hyvin. 

Mikä tekee ritareista rikkaita ja mikä köyhiä? Minä käytin pullaa enkä ranskanleipää (pullaa sai pienemmässä paketissa ostettua!) ja lisäsinpähän vielä mansikkahilloa ja kermavaahtoakin tähän. Jos ollaan epäterveellisiä niin olla epäterveellisiä sitten kunnolla sanon minä. Mutta se perusresepti on alla kuitenkin, kermavaahdon osannee jokainen tehdä itsekin, hillosta puhumattakaan. Herkullista, epäterveellistä ja juuri siksi niin hyvää.

Köyhät ritarit.

Kuivunutta pullaa tai ranskanleipää (annoin itse olla pöydällä vain yön yli, hyvin ehti pulla kuivahtaa siinä ajassa)
2 kananmunaa
2 maitoa
Voita (margariinia) paistamiseen
Sokeria ja kanelia

1. Vatkaa muna ja maito sekaisin.

2. Viipaloi pulla/ranskanleipä ja laita kulhoon. Anna nesteen imeytyä leipäpaloihin kunnolla.

3. Lämmitä pannu kuumaksi ja paista ruskeiksi. Mautoin itse sokerilla ja kanelilla kesken paistamisen, voit tehdä sen myös paistamisen jälkeen vasta.

Jos ei vielä ollut brunssin jälkeen ähkyä, niin tämän jälkiruuan kanssa on ihan varmasti.

Tomaatti mozzarella salatti.

Tämän helpommaksi salaatti ei voi mennä ja koska kyse on yksinkertaisista mauista, niin tämän jos minkä ruuan kanssa kannattaa ostaa parasta. Ehdottomasti kotimaisia tomaatteja (vaikka maksaisivatkin hirveästi) ja kunnon mozzarellaa (unohtakaa ne lightit, eivät ne maistu samalta). Tuoreesta basilikasta ja oliiviöljystä tehty kastike maistuu salaatin kanssa varmasti ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on mitä mainioin ruoka.

Annoksesta saa kahdelle hengelle hyvän alkupalan/välipalan/iltapalan tai yhdelle ihmiselle salaatin lounaalle. Etenkin jos tämän kanssa ottaa vaikka jonkun palan kanaa/kalaa mukaan töihin. Helmikuun auringossa hohtavat hanget muistuttavat keväästä ja tämä tuo pienen palan keväistä Italiaa kotiin.

Tomaatti mozzarella salaatti.

2 reilunkokoista kypsää tomaattia
1 pallo buffalomozzarellaa

Kastike:
1 puntti tuoretta basilikaa
2rkl hyvälaatuista oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria

1. Kuutioi tomaatit, leikkaa kannat pois.

2. Kuutioi mozzarella ja yhdistä tomaattikuutioiden kanssa. Nämä voi myös siivuttaa ja kasata päällekkäin, itse koen kuutiot parempana vaikka päällekäin pinotuista tulee eittämättä heinompia.

3. Silppua tuore basilika lasissa leikkaamalla se saksilla pienemmiksi. Lisää öljy, suola ja pippuri ja sekoita.

4. Yhdistä salaattiin ja nauti.

Salatti kuin Italian lippu!

P.S. Oliiviöljy kuuluu hyviin öljyihin ja hyviä öljyjä tulisi kehon saada päivittäin. Tässä pienessä salaattimäärässä on jo uskomattoman paljon hyviä rasvoja ja onhan se hyvän makuistakin.

Foccacia.

Pitkästä aikaa taas vähän eri leipää. Italialaisten suosikkia, itsekin teen tätä aina aika ajoin, yleensä sunnuntaisin. Kestää aamupalasta iltapalaan, yhtä hyvää tämä ei seuraavana päivänä ole ja ennemmin sen syö sellaisena päivänä kun on kotona. Perus ohje, äärettömän helppo leipä. Vähän olen oikonut alkuperäisen ohjeen kanssa josta en edes muista mistä se on, meillä harvemmin on romariinia tuoreena, väehmmänkin tuore menettelee. Samoin teen kokonaan vehnäjauhoihin, en durumjauhoihin. Oikaistu versio, lähinnä siksi että tein tätä alunperin aineista joita oli kaapissa. Koska siitä tuli hyvää niinkin, niin miksi muuttamaan toimintatapaa? Oivallinen sunnuntai leipä.

Foccacia.

6dl vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
2tl sokeri
2dl tulikuumaa vettä (alunperin ohjeessa luki kiehuvaa, meiltä tulee hanasta ainakin niin kuumaa, että se riittää)
1dl kylmää vettä
1dl oliiviöljyä
1tl valkosipulimaustettua oliiviöljyä
2tl suolaa
1tl kuivattua rosmariinia

1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään kulhossa.

2. Lisää öljyt ja kylmä vesi, sekoita. Lisää kuuma vesi sekoita tasaiseksi massaksi.

3. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja jätä liinan (tai talouspaperin kuten meillä) alle kohoamaan tunniksi

4. Lämmitä uuni 200 asteeseen, painele kohonneesen taikinaan kuoppia, lorauta päälle oliiviöljyä runsaalla kädellä ja ripottele päälle vielä toisen teelusikan verran rosmariinia halutessasi.

5. Paista noin puoli tuntia, että pinta ruskistuu nätisti.

Suoraan uunista.

P.S. Käytä ehdottomasti oliiviöljyä, älä extravirginiä. Ensimmäinen kestää uunin lämmön, jälkimmäinen ei.